Äikkä 5 kirjaessee: OVIDIUKSEN TEOKSET

Ovidius lyhyesti

Ovidius (koko nimeltään Publius Ovidius Naso (=suvun lisänimi joka takoittaa nenäkästä)) syntyi Italiassa 20.3. 43 eaa varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä halusi hänestä lakimiehen, mutta Ovidius ei pitänyt ajatuksesta. Hän oli aina tuntenut vetoa runouteen, mutta ei päässyt kunnolla toteuttamaan itseään kuin vasta 25-vuotiaana, kun hänen veljensä kuoli ja Ovidius päätti ryhtyä ammattirunoilijaksi.

Ovidius oli naimisissa kolmen eri naisen kanssa ja siinä välillä hänellä oli mahdollisuus viettää villiä poikamieselämää, joka näkyy myös hänen eroottisissa runoissaan (katso Rakastamisen taito).
Ovidius karkoitettiin 8 jaa, ja hän kuoli 17/18 jaa.

Kirjailijana hän oli aikansa roomalaisista runoilijoista modernein. Hänen rakkausrunoutensa oli omaa luokkaansa: peittelemätöntä. Rakkausrunoissa näkyi pääkaupunkilaisen nautinnonhaluinen asenne.




Teokset:

Amores
Heroides
De medicamine facieci (Kasvojen kaunistuskeinot)
Ars amatoria (Rakastamisen taito)
(Jatko-osa) Remedia amoris (Rakkauden parannuskeinot)
Metamorphoses (Muodonmuutoksia)
Fasti
Ibis
Tristia (Tuskat/ Valituslauluja)
Epistulae ex Ponto (Kirjeitä Mustalta mereltä)




Rakastamisen taito

Rakastamisen taito on runoelma, joka on luokiteltu eroottiseksi lemmenoppaaksi. Se sisältää lähinnä miehille flirtti- ja iskuvinkkejä kuinka saada nainen. Rakkauden taito herätti Ovidiuksen aikana pahennusta ylemmissä virkaelimissä. Keisari Augustuksen pyrkimyksenä oli palauttaa vanhan ajan avioliittohyveet, jotka olivat alkaneet Roomasta pikkuhiljaa hävitä. Ovidiuksen teos oli ristiriidassa Augustuksen pyrkimyksien kanssa ja Ovidius joutui automaattisesti Augustuksen epäsuosioon tämän loukatessa hänen pyrkimyksiään avoimesti. Tilanne antoi Augustukselle myöhemmin hyvän tekosyyn karkoittaa Ovidius maasta. Todellinen syy liittyi Augustuksen tyttärentyttären Julian siveettömyysskandaaliin johon Ovidius liittyi epäsuorasti. Hän oli kai nähnyt jotain mitä ei olisi pitänyt, mutta julkisuudessa ei kerrottu tätä oikeaa syytä vaan karkoituksen syyksi sanottiin epäkunnioittava  suhtautuminen lakeihin ja valtioon. Sekä Julia että Ovidius karkoitettiin.

Tosiaan Ovidiuksen tyyli oli omaperäisen riskialtista, joka näkyy suorasukaisessa kirjoitustyylissä. Hänen aikansa muut runoilijat poikkesivat hänessä etenkin sillä, että he myötäilivät keisaria ja tukivat tämän päätöksiä ja mielipiteitä.

Kirjassa Ovidius antaa vinkkejä kuinka valita sopiva nainen, missä tavata sopiva nainen ja kuinka valloittaa sopiva nainen ja miten toimia erilaisissa tilanteissa. Ovidius on siis hyvin ottanut selvää. Kirjassa on tavallisia ihmisiä ja jumalia, mistä saa helposti selville aikakauden eli antiikin. Jumalatkin esitellään usein eroottisessa valossa tässä teoksessa. Juonta eikä päähenkilöitä ole, mutta miljöö sijoittuu Italiaan etenkin Roomaan. 

Omat mielipiteet

Omasta mielestäni kirja oli hauskaa luettavaa ja oli huvittavaa huomata, etteivät miehet ole muuttuneet paljoakaan 2000 vuodessa. Olen tyytyväinen, että luin juuri tämän. Jumalien nimet ja muut kummalliset sanat tekivät välillä ymmärtämisestä haasteellista, mutta onneksi takana on selitykset näille kummallisille sanoille ja nimille.





Muodonmuutoksia

Muodonmuutoksia pidetään Ovidiuksen pääteoksena. Se jäi kuitenkin Ovidiukselta viimeistelemättä karkoittamisen vuoksi. Se on kokoelma myyttejä ja muita tarinoita maailman synnystä runoilijan aikoihin asti. Se sisältää 15 kirjaa ja noin 12 000 säettä. Runot ovat kirjoitettu heksamenttimitalla alunperin, mutta käännöksissä on vaikeaa säilyttää tietyt kaavat koska muuten tekstistä tulisi sekava ja kaikenmaailman runonmitat menisivät kuitenkin pilalle.

Teos on vähän niin kuin kertomuskokoelma, koska teemat ja kertomakeinot ovat melko hajanaisia mutta kuitenkin yhtenäisiä, koska ne ovat järjestetty aijan mukaan. Ovidius on halunnut mahduttaa kaikki antiikin kirjallisuudenlajit. Kirja sisältää jumaltaruja (tottakai), tiivistettyjä eepoksia, tragedioita, hymnejä, monologeja, opetusrunoelmia jne. Ovidius ei itse keksinyt kertomiaan tarinoita, vaan elävöitti ja säilytti niitä ja valitsi ne tietenkin tarkkaan, että ne sopivat yhteen. Jos siis haluaa tutustua antiikin kirjallisuuteen ei melkein tarvitse lukea muuta kuin Ovidiusken
Muodonmuutoksia niin on jo hyvin perillä.

Omat mielipiteet

Minusta kirja oli äärimmäisen sekava. Jo Rakastamisen taitoa lukiessa en jaksanut kunnolla kiinnittää kaikkiin outoihin nimiin ja sanoihin huomiota vaan luin eteenpäin ja toivoin ymmärtäväni jotain. Tämä tyyli ei sitten toiminutkaan Muodonmuutoksia lukiessa, koska outoja nimiä ja sanoja oli paljon enemmän.
 

Oma mielipide

Anne Frankin päiväkirja oli hyvä. Toisaalta oli kurjaa, kun tiesi miten Annelle lopulta käy, koska sitten melkein jo suri, vaikka mitään ei ollut vielä tapahtunutkaan. Eniten tykkäsin lukea Annen ja Peterin väleistä. Minua ei kiinnostanut oikeastaan sodan eteneminen.

Anneen oli helppo samaistua ja ihailin hänen tapaansa kirjoittaa. Tekisi itsekin mieli kirjoittaa taas päiväkirjaa, jos vaikka itsekin olisi kehittynyt kirjoittajana. Välillä tuli hetkiä, jolloin tajusin, että en olekaan outo, kun Annekin tuntee tai ajattelee samalla tavalla kun minä. Lisäksi oli kiva tietää että kaikki se oli totta, eikä vain jonkun kirjailijan keksimää.

Lähteet

http://fi.wikipedia.org/wiki/Anne_Frank

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Anne_Frankiin_liittyvist%C3%A4_henkil%C3%B6ist%C3%A4

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuoren_tyt%C3%B6n_p%C3%A4iv%C3%A4kirja

Henkilöt ja miljöö

 HENKILÖT

PIILOUTUNEET:

Annen isä: Otto Frank

Annen äiti: Edith Frank

Annen Sisko: Margot Frank

Fritz Pfeffer: ammatiltaan hammaslääkäri, Annen kutsui häntä herra Dusseliksi

Van Pelsin perhe joita Anne kutsui kirjassaan Van Daaneiksi:

Herman van Pels: Otto Frankin liiketuttava

Auguste van Pels: Hermanin vaimo

Peter van Pels: Hermanin ja Augusten poika, johon Anne rakastui


AUTTAJAT:

Victor Kugler
Johannes Kleiman
Bep Voskuijl
Miep Gies
Jan Gies

MILJÖÖ

Aluksi Anne perheineen asui Merdwedepleinen asunnossa, mutta muutti sitten Prinsengrachtiin Otto Frankin toimiston "salaiseen siipeen", jossa oli kolme kerrosta.

"Juoni"

Teos on siis päiväkirja joten siinä ei ole varsinaisesti juonta.

Kirja alkaa, kun Anne sai lahjaksi päiväkirjan. Anne nimesi kirjan Kittyksi ja pitää häntä kaverinaan. Alussa Anne kertoo koulustaan ja kavereistaan. Kunnes perhe päättää piiloutua 10 päivää suunniteltua aikaisemmin, koska  Annen sisko, Margot, sai kutsun työpalveluun. He piiloutuvat Annen isän toimiston salaiseen siipeen, johon he olivat kuljettaneet jo aikaisemmin tavaraa.
Toimiston työntekijät auttoivat heitä, jotta he eivät paljastuisi.

Annen perhe ei ole ainoa joka muuttaa salaiseen siipeen. Annen perhe auttaa tuttava perhettään van Daaneja ja  herra Dusselia (Annen keksimät nimet). Tilaa on siis hyvin vähän ja tunteet käyvät kuumina, kun samoja naamoja pitää katsoa vuodesta toiseen.

Kuitenkin Anne löytää elämäänsä taas iloa, kun hän rakastuu Peter van Daaniin, joka on muutaman vuoden vanhempi. Hänen avullaan Anne voi unohtaa kamalia asioita mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Peter ja Anne puhuvat kaikesta jopa hyvin intiimeistä asioista. Anne sai ensisuudelmansakin Peteriltä

Anne jättää melko paljon kertomatta ulkomaailman kauheuksista, koska häntä ei huvita ajatella kurjuuksia vaan haluaa heti paeta surullisia ajatuksia nukkumalla. Hän siis kertoo vain omista ja talon väen asioista. Oli paljon surua ja iloa ja muita tunteita.

Kirjan lopussa Anne oli täynnä toivoa. Hitleriin oli kohdistunut murhayrityksiä ja se toi toivoa vapautumisesta. Anne kertoo vielä tavallisia asioitaan ja sitten kirja loppuukin yllättäen. Sitten selitetään kuinka Annelle ja kumppaneille kävi.

 Yhdysvalloissa joissakin osavaltioissa oli sensuuri toimia Anne Frankin päiväkirjan suhteen vuosina 1982-1987.
Myöhemmin 1992 Yhdysvalloissa monet vanhemmat valittivat kirjan sisältävän seksuaalisesti hyökkääviä kohtauksia.
 Annelle tästä ei seurannut mitään, koska hän oli kuollut, mutta hänen isäänsä, Otto Frankia, epäiltiin kirjoittaneen kirjan itse. Tutkimukset kestivät viisi vuotta ja sen jälkeen kirja todettiin Annen kirjoittamaksi.



 Minusta kirja oli ehkä turhaan sensuroitu/kielletty, koska sehän on vain nuoren tytön päiväkirja ja olisi väärin alkaa muuntelemaan toisen henkilökohtaisia ajatuksia ja kokemuksia, koska ne olivat kuitenkin kaikki totta. Sitä paitsi kirjoitukset olivat viattomia, eikä tarkoituksella muita loukkaavia/häiritseviä. Nykyään kirja ei siinä mielessä enää aiheuta haloota, vaan se on hyvin suosittu.

Anne Frankin päiväkirja

Julkaisuvuosi ja kustantaja: 2002 Tammi

Kääntänyt: Anita Odé