Anne Frankin päiväkirja oli hyvä. Toisaalta oli kurjaa, kun tiesi miten Annelle lopulta käy, koska sitten melkein jo suri, vaikka mitään ei ollut vielä tapahtunutkaan. Eniten tykkäsin lukea Annen ja Peterin väleistä. Minua ei kiinnostanut oikeastaan sodan eteneminen.
Anneen oli helppo samaistua ja ihailin hänen tapaansa kirjoittaa. Tekisi itsekin mieli kirjoittaa taas päiväkirjaa, jos vaikka itsekin olisi kehittynyt kirjoittajana. Välillä tuli hetkiä, jolloin tajusin, että en olekaan outo, kun Annekin tuntee tai ajattelee samalla tavalla kun minä. Lisäksi oli kiva tietää että kaikki se oli totta, eikä vain jonkun kirjailijan keksimää.
Myös Oskari kirjoitti tästä teoksesta, ja hänkin kiinnitti huomiota siihen, että teosta lukee eri tavalla, kun tietää, että sen on kirjoittanut todellinen ihminen, joka vieläpä on kuollut keskitysleirillä. Holokaustista on paljon tosipohjaisia teoksia. Voisiko aiheesta mielestäsi kirjoittaa yhtä vaikuttavan fiktiivisen teoksen? Vaikka esimerkiksi Poika raidallisessa pyjamassa on ilmeisen pitkälti fiktiivinen, on senkin todellisuuslinkeistä keskusteltu juuri siinä mielessä, että ne lisäävät teoksen vaikuttavuutta. Oletko lukenut kirjan? Uskoisin, että pitäisit siitä.
VastaaPoistaKatso myös, mitä teoksen sensuroinnista on kerrottu esim. osoitteessa http://world.edu/banned-book-awareness-diary-young-girl-anne-frank/