Oma mielipide

Anne Frankin päiväkirja oli hyvä. Toisaalta oli kurjaa, kun tiesi miten Annelle lopulta käy, koska sitten melkein jo suri, vaikka mitään ei ollut vielä tapahtunutkaan. Eniten tykkäsin lukea Annen ja Peterin väleistä. Minua ei kiinnostanut oikeastaan sodan eteneminen.

Anneen oli helppo samaistua ja ihailin hänen tapaansa kirjoittaa. Tekisi itsekin mieli kirjoittaa taas päiväkirjaa, jos vaikka itsekin olisi kehittynyt kirjoittajana. Välillä tuli hetkiä, jolloin tajusin, että en olekaan outo, kun Annekin tuntee tai ajattelee samalla tavalla kun minä. Lisäksi oli kiva tietää että kaikki se oli totta, eikä vain jonkun kirjailijan keksimää.

Lähteet

http://fi.wikipedia.org/wiki/Anne_Frank

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Anne_Frankiin_liittyvist%C3%A4_henkil%C3%B6ist%C3%A4

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuoren_tyt%C3%B6n_p%C3%A4iv%C3%A4kirja

Henkilöt ja miljöö

 HENKILÖT

PIILOUTUNEET:

Annen isä: Otto Frank

Annen äiti: Edith Frank

Annen Sisko: Margot Frank

Fritz Pfeffer: ammatiltaan hammaslääkäri, Annen kutsui häntä herra Dusseliksi

Van Pelsin perhe joita Anne kutsui kirjassaan Van Daaneiksi:

Herman van Pels: Otto Frankin liiketuttava

Auguste van Pels: Hermanin vaimo

Peter van Pels: Hermanin ja Augusten poika, johon Anne rakastui


AUTTAJAT:

Victor Kugler
Johannes Kleiman
Bep Voskuijl
Miep Gies
Jan Gies

MILJÖÖ

Aluksi Anne perheineen asui Merdwedepleinen asunnossa, mutta muutti sitten Prinsengrachtiin Otto Frankin toimiston "salaiseen siipeen", jossa oli kolme kerrosta.

"Juoni"

Teos on siis päiväkirja joten siinä ei ole varsinaisesti juonta.

Kirja alkaa, kun Anne sai lahjaksi päiväkirjan. Anne nimesi kirjan Kittyksi ja pitää häntä kaverinaan. Alussa Anne kertoo koulustaan ja kavereistaan. Kunnes perhe päättää piiloutua 10 päivää suunniteltua aikaisemmin, koska  Annen sisko, Margot, sai kutsun työpalveluun. He piiloutuvat Annen isän toimiston salaiseen siipeen, johon he olivat kuljettaneet jo aikaisemmin tavaraa.
Toimiston työntekijät auttoivat heitä, jotta he eivät paljastuisi.

Annen perhe ei ole ainoa joka muuttaa salaiseen siipeen. Annen perhe auttaa tuttava perhettään van Daaneja ja  herra Dusselia (Annen keksimät nimet). Tilaa on siis hyvin vähän ja tunteet käyvät kuumina, kun samoja naamoja pitää katsoa vuodesta toiseen.

Kuitenkin Anne löytää elämäänsä taas iloa, kun hän rakastuu Peter van Daaniin, joka on muutaman vuoden vanhempi. Hänen avullaan Anne voi unohtaa kamalia asioita mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Peter ja Anne puhuvat kaikesta jopa hyvin intiimeistä asioista. Anne sai ensisuudelmansakin Peteriltä

Anne jättää melko paljon kertomatta ulkomaailman kauheuksista, koska häntä ei huvita ajatella kurjuuksia vaan haluaa heti paeta surullisia ajatuksia nukkumalla. Hän siis kertoo vain omista ja talon väen asioista. Oli paljon surua ja iloa ja muita tunteita.

Kirjan lopussa Anne oli täynnä toivoa. Hitleriin oli kohdistunut murhayrityksiä ja se toi toivoa vapautumisesta. Anne kertoo vielä tavallisia asioitaan ja sitten kirja loppuukin yllättäen. Sitten selitetään kuinka Annelle ja kumppaneille kävi.

 Yhdysvalloissa joissakin osavaltioissa oli sensuuri toimia Anne Frankin päiväkirjan suhteen vuosina 1982-1987.
Myöhemmin 1992 Yhdysvalloissa monet vanhemmat valittivat kirjan sisältävän seksuaalisesti hyökkääviä kohtauksia.
 Annelle tästä ei seurannut mitään, koska hän oli kuollut, mutta hänen isäänsä, Otto Frankia, epäiltiin kirjoittaneen kirjan itse. Tutkimukset kestivät viisi vuotta ja sen jälkeen kirja todettiin Annen kirjoittamaksi.



 Minusta kirja oli ehkä turhaan sensuroitu/kielletty, koska sehän on vain nuoren tytön päiväkirja ja olisi väärin alkaa muuntelemaan toisen henkilökohtaisia ajatuksia ja kokemuksia, koska ne olivat kuitenkin kaikki totta. Sitä paitsi kirjoitukset olivat viattomia, eikä tarkoituksella muita loukkaavia/häiritseviä. Nykyään kirja ei siinä mielessä enää aiheuta haloota, vaan se on hyvin suosittu.

Anne Frankin päiväkirja

Julkaisuvuosi ja kustantaja: 2002 Tammi

Kääntänyt: Anita Odé